• paasiainen 654x320

Pääsiäinen

Pääsiäinen tuo kevään

Pääsiäinen on uuden alku. Kevät herättää luonnon uuteen eloon ja monet pääsiäisen elementit ovatkin hedelmällisyyden symboleita. Pääsiäiseen kuuluvat suklaamunat ja tiput ja puput. Rairuoho ja pajunkissat sekä keltaiset narsissit. Pääsäinen on paitsi vanhin ja tärkein kristillisistä juhlistamme, myös iloinen perhejuhla, johon liittyy monenlaisia perinteitä ja hyvän ruoan nauttiminen yhdessä perheen ja ystävien kanssa.

Monet ruokaperinteemme ovat peräisin jo katoliselta ajalta, joka loppui Suomessa 1500-luvulla. Ruokavaikutteita on saatu myös ortodokseilta ja jotkut pääsiäiseen liittyvät uskomukset ovat peräisin jo pakanuuden ajalta.
Pääsiäistä vietetään aina kevään ensimmäistä täysikuuta seuraavana sunnuntaina - eli aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Vuonna 2012 pääsiäinen on 8.4. Pääsiäisenä juhlitaan Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäinen päättää kirkkovuoden.

Ortodoksit viettävät pääsiäistä yleensä hieman myöhemmin, sillä he määrittävät pääsiäisen ajankohdan edelleen juliaanisen kalenterin mukaan. Juliaaninen kalenteri on gregoriaanista kalenteria vajaat kaksi viikkoa jäljessä. Suomen ortodoksit noudattavat pääsiäisen vietossa kuitenkin länsimaista tapaa.

Hiljainen viikko

Pääsiäissunnuntaita edeltävä sunnuntai on palmusunnuntai, josta alkaa hiljainen viikko, jota kutsutaan myös nimellä pyhä viikko tai piinaviikko. Ortodoksisessa kirkossa viikko on nimeltään Suuri viikko ja sen päivät Suuri maanantai, Suuri tiistai jne. Ortodokseille pääsiäinen on erityisen tärkeä juhla, jossa korostuu uskonnon merkitys. Kirkoissa toimitetaan keskiyöllä alkava pääsiäisyönjumalanpalvelus, joka alkaa ristisaatolla. Luterilaisessa kirkossa pääsiäinen ei ole yhtä aivan värikäs ja juhlava kuin ortodoksikirkossa.

Palmusunnuntain nimi viittaa palmunoksiin, joita ihmiset heittelivät Jeesuksen eteen, kun hän ratsasti aasilla Jerusalemiin juhlittuna kuninkaana. Meillä palmusunnuntaihin liittyy maamme itäisistä osista peräisin oleva virpomisperinne, joten puhutaan myös virposunnuntaista. (ks. Virpominen).

Hiljaisen viikon maanantaita kutsutaan myös malkamaanantaiksi, tiistaita tikkutiistaiksi ja keskiviikkoa kellokeskiviikoksi. Torstai on tunnetusti kiirastorstai ja perjantai pitkäperjantai. Lauantaita kutsutaan pääsiäislauantaiksi, lankalauantaiksi tai hiljaiseksi lauantaiksi ja sunnuntaita pääsiäissunnuntaiksi tai sukkasunnuntaiksi.

Pääsiäisen varsinaisia pyhäpäiviä ovat pitkäperjantai, pääsiäissunnuntai ja 2. pääsiäispäivä. Pitkäperjantaita vietetään Jeesuksen ristiinnaulitsemisen muistoksi. Pääsiäissunnuntaina juhlitaan Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Toisena pääsiäispäivänä Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen, mikä vakuutti heidät siitä, että Jeesus oli voittanut kuoleman.

Mistä nimi pääsiäinen?

Pääsiäisen nimi pohjautuu monissa kielissä heprean sanoihin pesah, pasah (mm. ruotsin påsk ja ranskan paques, kreikan pashka). Englannin kielen easter ja saksan Ostern taas ovat peräisin muinaisgermaanisen kevään jumalattaren (Austero tai Ostero), jonka juhlaa vietettiin kevätpäiväntasauksen eli pääsiäisen aikaan.
Historian mukaan Suomessa papisto kavahti paskalta kuulostavaa sanaa, joten juhlaa varten kehitettiin uudissana pääsiäinen, joka viittaa mm. paastosta pääsemiseen. Toinen selitys on että sana päästä tarkoittaa päivää, jolloin päästään paastosta ja aletaan taas syödä lihaa ja muita herkkuja. Laskiaistiistaita seuranneena tuhkakeskiviikkona laskeuduttiin paastoon, joka kesti 40 päivää ja sen jälkeen päästiin pääsiäiseen.

Virpominen ja lankalauantain noidat

Palmusunnuntain perinteeseen kuului rajan taakse jääneessä Karjalassa sukulaisten ja hyvien ystävien virpominen. Sunnuntaita kutsuttiin sen vuoksi virposunnuntaiksi.

Virpovitsat valmistettiin pajunoksista jo hyvissä ajoin. Ne koristeltiin erivärisin paperiruusukkein ja höyhenin ja palmusunnuntain aamuna lähdettiin pyhäkoltuissa virpomaan kummit, sukulaiset ja lähinaapurit. Jokaisella perheellä oli oma virpolukunsa, joissa toivotettiin yleensä terveyttä ja kaikenlaista muuta hyvää virvottavalle. Vitsa annettiin virvottavalle ja palkan hakuun tultiin seuraavana pyhänä eli pääsiäissunnuntaina, joissakin paikoin pääsiäislauantaina.

Länsi-Suomessa liikkuivat pääsiäisen aikaan puolestaan pääsiäisnoidat eli pääsiäisämmät, joita myös rulleiksi tai trulleiksi kutsuttiin. Noita-perinne on vanha pakanallinen perinne ja jo 1800-luvulla lapset kiersivät lankalauantaina kylillä rulleiksi pukeutuneina. Perinteeseen kuuluvat myös pääsiäiskokot eli pääsiäistulet, joita on sytytetty noitien torjumiseksi.

Toisen maailmansodan jälkeen siirtokarjalaisten mukana tullut virpomisperinne sekoittui läntisen trulliperinteen kanssa. Tänä päivänä ovikelloa soittelevat virpojat ovat pukeutuneet noidiksi ja vaativat palkkansa saman tien. Eikä virvottavan tarvitse olla sukulainen, tai edes muutenkaan tuttu. Monet pitävät pääsiäisnoitia suorastaan pienenä riesana ja näiden kahden perinteen sekoittaminen on ollut pitkään puheenaiheena keskustelupalstoilla.

Virpoloruja

Virvon varvon vitsasella
rikkaaks, rakkaaks,
ison talon isännäks.
Viikoksi velkaa,
vuuveksi vappaata,

sinulle vitsa, minulle palkka.

Virvon varvon vitsasilla
tuorehilla tervehillä,
vanhat virvon viisahiksi,
nuoret yIen notkehiksi,
iloisiksi kaikki muut,

kilteiksi pienet piimäsuut!

Tulin sua virpomahan
pitkän matkan päästä,
mulle sitten pääsiäiseks
pieni palkka säästä.
Jospa annat palkakseni
vaikka karamellin tai

vaikka rahamassistasi
pienen pienen pennin
Mutta jollet anna mulle
edes pientä palkkaa, niin
sulle juhlan jälkeen
huono onni alkaa! 

Virvon varvon vitsa on uusi

kaunis kuin kukkiva tuomi,
eläjän onnea toivotan sulle
nöyrästi vaadin palkkaa
mulle!

Virvon varvon vitsasella

kosken pajun oksasella,
Jumala sinua siunatkoon!
Mie se virvon viina iest,
muna iest muksuttelen,
raha iest rapsuttelen!
Virvon varvon vitsasella,
kosken kevätpajusella,
terveyttä toivottelen,
siunausta siivittelen,
onnea oksalla tällä.

Pääsiäisen koristeet

Pääsiäisen väri on keltainen. Se symboloi kevään tuloa ja auringon valoa.


Pajunkissat

Pajunkissat ovat vanhoja pääsiäisen koristeita, sillä pajunkissa eli pajun kukinto avautuu juuri pääsiäisen aikoihin keväällä ennen lehtien tuloa. Pajunoksista on yleensä myös koristeltu virpovitsat, joilla palmusunnuntaina käydään virpomassa sukulaisia ja ystäviä.


Koivuvarvut

Myös koivunoksia voi hakea maljakkoon hyvissä ajoin ennen pääsiäistä, jolloin niihin ehtivät puhjeta hiirenkorvalle ja niitä voi käyttää virpovitsoina tai lisäkoristeina pääsiäiskukkien kanssa.


Rairuoho

Rairuohoa alettiin yleisesti käyttää pääsiäiskoristelussa joskus 1960-luvun aikana. Rairuoho eli raiheinän siemenet on kylvettävä hyvissä ajoin, viimeistään palmusunnuntaina, sillä sen itäminen kestää noin viikon. Ohjeet löytyvät siemenpussista.

Kukkakaupat myyvät valmiiksi kasvatettua rairuohoa erilaisissa astioissa ja asetelmissa kiireisille ja valmiiksi kasvatettua vehnänorasta saa kauppojen hevi-osastoilta.

Vehnänoras on paitsi erittäin kaunis katsella, myös rohdoskasvi ja todellinen ravintopommi, jota täydentämään ruokavaliota. Orasta käytetään puristamalla siitä mehua tai pieneksi silputtuna salaateissa, voileivällä ja keittojen pinnalla.

Vihreän ruohomaton joukkoon asetellaan pääsiäistipuja tai - pupuja tai muunlaisia koristeita.


Pääsiäiskukat

Keltaiset ja valkoiset narsissit ja pääsiäisliljat sekä värikkäät tulppaanit ovat perinteisiä pääsiäiskukkia.


Pääsiäistipu ja pääsiäispupu

Kukko, kana ja kananpojat ovat suosittuja pääsiäishahmoja. Niissä yhdistyvät hedelmällisyys, syntyminen ja jälleen syntyminen.

Kanauntuvikot kaikessa suloisuudessaan ovat suosituimpia hahmoja monissa pääsiäiseen liittyvissä tavaroissa ja painotuotteissa.

Kukko edustaa kirkkotaiteessa valppautta ja kestävyyttä. Kukko kirkon kellotapulissa tai tornissa on tuttu näky; se vartioi siellä seurakuntaa ja kukkohan kiekui kolmesti Pietarille, joka kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Monissa perheissä nimenomaan pääsiäiskukko munii lapsille suklaamunat, joita pääsiäissunnuntain aamuna etsitään piiloistansa.

Myös jänistä pidettiin jo pakanuuden aikana hedelmällisyyden vertauskuvana, tunnetusti runsaan sikiävyytensä ansiosta. Jäniksiä uhrattiin kevään jumalattarelle kevätpäiväntasauksen juhlassa. Jäniksestä tuli 1600-luvulta alkaen luterilaisten omima pääsiäishahmo, pääsiäispupu, jonka kerrottiin munivan lapsille pääsiäismunat. Osassa suomalaisperheitä lapset kasvavat edelleen tässä uskossa.


Pääsiäismuna

Kanahan ne munat toki oikeasti munii ja muna symboloi uutta elämää ja elämän jatkumoa. Munankuorta verrataan myös Kristuksen hautaan, josta elämä murtautui ulos, kun Jeesus nousi kuolleista. Varsinkin ortodokseilla munalla on tärkeä rooli pääsiäisen vietossa. Heiltä siihen liittyvä perinne on siirtynyt myös luterilaisille.

Kananmunia on tapana värjätä sipulinkuorivedessä, jolloin ne saavat kauniin punaruskean värin. Myös kreppipaperilla munia voi värjätä. Kovaksi keitettyjen munien maalaaminen vesivärein ja erilaisin kuvioin on mukavaa askartelua. Kananmunan voi myös puhaltaa tyhjäksi, jos haluaa maalailla vain koristeeksi tarkoitettuja munia. Punaiseksi värjätty muna symboloi ortodokseilla ylösnousemusta. Punainen on Kristuksen veren väri.

Munat ovat aina olleet tärkeää ravintoa ja pääsiäisenä niitä annetaan vielä nykyisinkin lahjaksi. Keltuaisen keltainen on myös pääsiäisen pääväri.

Pääsiäisen aikaan voi pöytää ja kotia koristella myös värikkäillä koristemunilla, joita nykyisin löytyy monenlaisista materiaaleista valmistettuina. Aikaisemmin arvokkaita jalometallista, lasista tai posliinista valmistettuja munia tapasi vain rikkaan ylhäisön pääsiäiskoristeluissa. Kaikkein kuuluisimmat, ja arvokkaimmat, pääsiäismunat valmistuivat tsaarin hovikultaseppä Carl Peter Fabergén käsissä Pietarissa 1800-luvulla.

Nykyisin lahjana annettava muna on yleensä suklainen. Suklaamunien myynti alkaa jo vähintään kuukausi ennen pääsiäistä ja pakkauksista voi tunnistaa kulloinkin lasten suosiossa olevat sarjakuva- ja/tai tv- ja elokuvasankarit.

Suomen perinteisin suklaamuna lienee Fazerin Mignon-muna, joka tuli myyntiin jo 1890-luvulla. Aitoon munankuoreen pakattu muna on täyttä suklaamassaa. Ontot suklaamunat, joiden sisällä on joku yllätys, tulivat kauppoihin 1900-luvun alussa. Kaikkein yleisin yllätys oli alkujaan sormus, kun se nykyisin voi olla mikä tahansa suosikkihahmo, koru tai muu krääsäksi luokiteltava tavara.


Pääsiäiskortti

Posti on välittänyt ensimmäisen pääsiäiskortin luultavasti vuonna 1871. Toisen maailmansodan aikana pääsiäiskorttien lähettäminen romahti. Sodan jälkeen korttien lähettämiskulttuuri alkoi kasvaa pikku hiljaa. Pääsiäiskorttiperinne eli voimakkaana 1960-luvulle saakka, minkä jälkeen nopea kaupungistuminen vähensi korttien lähettämistä Suomessa. Lähettämisperinne alkoi elpyä uudelleen 1990-luvulla. Nykyisin pääsiäinen on Suomessa kolmanneksi suosituin korttisesonki, vaikka sähköinen kanssakäyminen onkin yleistynyt paljon. Pääsiäisenä lähetetään yhä useammin ystäville e-kortti internetin välityksellä. Tai naputellaan tervehdys tekstiviestillä.

Pääsiäiskorteissa aiheet ovat pysyneet samoina vuosikausia. Jo 1800-luvun lopulla julkaistuissa postikorteissa aiheina olivat mm. munat, kukot, kanat, tiput, jänikset, lampaat ja pajunkissat.  Uskonnolliset aiheet olivat myös suosittuja.  Näyttelyn uusimmissa 2000-luvun korteissa samat aiheet ovat pitäneet pintansa.

Pääsiäinen on kevään suuri juhla, jota vietetään korteissa ilolla. Lapset ja rakastuneet parit kirmaavat keväisessä maastossa, kukat alkavat kukkia ja luonto herää eloon. Nuoret tytöt toimivat korteissa onnen ja toivon symboleina. Pääsiäispupu, joka henkilöityi hedelmällisyyden symboliksi, esiintyy korteissa usein munan kanssa. 


Pääsiäisen ruokaperinnettä

Pääsiäinen on perinteisesti ruokajuhla, kuten muutkin suomalaiset pyhät. Ruokaperinteessä on paljon katoliselta ajalta periytyviä paaston päättymiseen liittyviä piirteitä ja ortodokseilta periytyviä tapoja; kun paaston aika oli ohi, saatettiin herkutella vapaasti ja niin paljon kuin varat kullekin antoivat periksi. 

Pääsiäisruokien kanssa maistuvat hyvät viinit. Malja keväälle nostetaan raikkaan kuohuviinin kera. Lammas nauttii tuhdista punaviinistä ja kalalle hankitaan kuivaa ja laadukasta valkoviiniä. Jälkiruoat saavat seurakseen makean valkoviinin, portviinin tai makeahkon kuohuviinin.


Kananmunat

Kananmunat kuuluvat ilman muuta jossain muodossa pääsiäispöytään.  Niiden tarjoaminen on tyypillisesti ortodokseilta peritty tapa. Kananmunia voi tarjota keitettynä ja koristeltuina tai puoliksi halkaistuina ja eritavoin täytettyinä, tai vaikkapa leivän tai lihamurekkeen sisään leivottuna. Suklaamunat toimivat vaikkapa jälkiruokana tai kahvin seuralaisena.


Lammas, kala, broileri

Kristittyjen pääsiäislammas symboloi Kristusta, uhrikaritsaa, joka uhrattiin syntisten puolesta. Juutalaiset juhlivat pääsiäisen aikaan Egyptin orjuudesta vapautumista, heidän juhla-ateriaansa kuuluu myös oleellisena lammas. Pääsiäislammas on näiden traditioiden kautta kulkeutunut pääsiäispöytäämme ja on ilmiönä varsin uusi. Maalaistaloissa lampaat teurastettiin syksyllä, joten sitä ei ollut keväällä tarjolla. Pääsiäisherkkuja olivat ennen lammasta mm. vasikanpaisti, karjalanpaisti ja makkarat.
Nykyisin lammas on jo melkein must jossain muodossa. Vaikka puhumme lampaasta, niin todetaan että kaupasta ostamme kuitenkin karitsan lihaa, sillä Suomessakin lampaat teurastetaan alle vuoden ikäisinä karitsoina. Lampaanviulun eli paisti on ehkä yleisin pääsiäisruoka, mutta sen lisäksi lampaasta voi valmistaa todella monipuolisia ruokia. Lampaan lavasta syntyvät muhevat pataruoat, karitsan kyljykset ja ulko- tai sisäfileet sekä paahtopaisti ovat upeaa juhlaruokaa ja lampaanlihapyörykät tai lampaanlihamureke maukasta arkiruokaa.

Katolisen tavan mukaan pitkäperjantaina on ollut tapana syödä kalaa. Broileri puolestaan sopii hyvin keventämään pääsiäispyhien ruokatarjontaa.

Mämmi

Mämmi on perinteistäkin perinteisempää suomalaista pääsiäisjälkiruokaa. Se on maltaista, ruisjauhoista ja vedestä imellettyä ja uunissa loppuun kypsennettyä tumman ruskeaa ”puuroa”. Alun perin mämmi on kotoisin Lounais-Suomesta ja keskiajalla se oli nimenomaan pitkänperjantain paastoruokaa, jolloin uuneihin ei sytytetty tulta, vaan syötiin kylmiä ruokia. Vielä 1700-luvulla mämmiä syötiin ruisleivän päälle siveltynä.

Mämmi levisi muualle Suomeen vasta 1900-luvulla, jolloin sitä alettiin valmistaa teollisesti. Mämmi syödään yleensä kerma-maidon ja sokerin kanssa. Nykyisin mämmiä neuvotaan ”tuunaamaan” vaikkapa mousseksi, jäädykkeeksi, crème brûléen sydämeksi tai jäätelön mauksi. Mämmikakku ja mämmiolut ovat myös ajan hengen mukaisia versioita.


Pasha

Pasha kuuluu ortodoksiseen pääsiäisperinteeseen ja on saanut nimensä heprean pääsiäistä merkitsevästä sanasta pesah. Alun perin pashaan käytettiin nimenomaan paaston aikana käyttämättä jääneitä maitotuotteita; rahkaa, voita, ja kermaa. Näiden lisäksi pashaan tarvitaan kananmunia, sokeria ja esimerkiksi sitruunamehua, manteleita ja rusinoita maustamiseen. Massa pannaan harsokankaalla vuorattuun korkeaan muottiin, josta liika neste valuu pois ja pashasta muodostuu kakkumainen jälkiruoka. Tarjolle pantaessa pasha koristellaan hedelmillä, suklaalla tai karamelleilla. Pasha-muottiin on yleensä kaiverrettu kirjaimet XB eli ”Kristus on ylösnoussut”. Ortodoksit vievät pashan pääsiäisyönä kirkkoon siunattavaksi. Pasha on parhaimmillaan erittäin runsaskalorinen jälkiruoka, jonka voi korvata vaikkapa hedelmä- tai marjarahkalla. Rahkajälkiruoka on helppo valmistaa ja on maukas sekä kevyempi jälkiruokavaihtoehto.


Kulitsa

Ortodoksien ruokaperinnettä on niin ikään kulitsa eli pääsiäisleipä. Kulitsa on täyteläinen pullamainen leipä, jonka päälle voi levittää pashaa tai syödä sitä sellaisenaan. Kulitsan koristeisiin kuuluvat myös kirjaimet XB. Myös pääsiäisleipä siunataan pääsiäisyönä kirkossa. Kreikassa ja Portugalissa pääsiäisleivän sisään on leivottu kokonaisia kananmunia.

Hauskaa ja munarikasta pääsiäistä!