• rapujuhlat 654x320

Rapujuhlat

Rapukausi alkaa heinäkuun 21. päivänä kello 12.00 ja jatkuu aina lokakuun loppuun saakka. Punaposkisten kesäherkkujen aika on parhaimmillaan, kun elokuun kuutamot lupaavat erityistä lumoa rapukestien lisämausteeksi.

Rapujuhlat kuuluvat Suomen kesään, joskin malli on aikoinaan haettu naapurimaasta Ruotsista. Rapujen syönti on yleisempää siellä missä rapuja eniten pyydetään eli eteläisessä Suomessa. Toki poikkeukset vahvistavat säännön. Rapujen korkeasta hinnasta johtuen, monissa rapujuhlissa saatetaan nauttia pakasterapuja Turkista tai Kiinasta, mutta se ei tunnelmaa latista. Rapujen kanssa näpräileminen on hauskaa puuhaa. Kun lisäksi paikalla ovat hyvät ystävät, tarjolla makoisia juomia ja ilmoilla iloisten snapsilaulujen sekaääninen kaaos hämärtyvässä kesäillassa, niin oikealla asialla ollaan; rapujuhlat ovat isojen ihmisten lastenkutsut, niin kuin tunnettu rapukirjailija Matti J. Särömaa on hauskasti asian ilmaissut.

Jokirapu vai täplärapu?

Suomen vesissä – mutta ei koskaan rinta rinnan - kasvaa kaksi eri rapulajiketta; kotoperäinen jokirapu ja pohjoisamerikkalaista syntyperää oleva täplärapu. Jokirapu on herkkusuiden suosikki. Makunsa vai vaikean saatavuutensa (ja hintavuutensa) takia, ken sen tietää? Sillä on joka tapauksessa omat, tinkimättömät faninsa, jotka eivät suuhunsa muuta pistä. Täplärapua ei silti sovi väheksyä, sillä siihen on useimmiten tyytyminen, ja totuuden nimissä - harvapa erottaisi sokkotestissä makueroja jokiravun ja täpläravun välillä.

Rapurutto nimittäin verotti rajusti jokirapukantaa viime vuosituhannen alkupuolella, mihin saakka Suomi oli Euroopan herkkusuiden rapumerta numero yksi. Jokirapukanta ei sittemmin ole enää päässyt samankaltaiseen kukoistukseen, joskin tilanne on parantunut. Jokirapuja ei kuitenkaan nykyisin saada lähestulkoonkaan niin paljon kuin herkkusuut niitä haluaisivat. Ja rapuruttoa on tavattu tänäkin vuonna.

Täplärapu ei siis ole huono vaihtoehto rapujuhlien sankariksi, sillä kasvatuksen ansiosta sitä saa, sen maku on mainio ja hinta on edullisempi kuin perussuomalaisen jokiravun. Myös jokirapua voidaan kasvattaa, mutta rapuruttoa sietävä täplärapu on ehdottomasti kasvattajien suosikki. Täpläravun erottaa jokiravusta saksenhangassa olevasta vaaleasta "täplästä".

Kaupasta vai itse ravustaen?

Helpoin tapa on kaivaa kuvetta ja ostaa ravut torilta tai oman marketin rapualtaasta. Itsekin ravut voi hankkia, mutta ravustamaan ei pidä lähteä ihan minne tahansa. Jokainen 18-64-vuotias ravustaja tarvitsee kalastuskortin (valtion kalastuksenhoitomaksu) ja paikallisen kalastusalueen tai kalastuskunnan ravustusluvan. Myös rapujen alamitta on tiedettävä. Yleinen alamitta 10 cm on poistettu, mutta kalastusalueet – ja kunnat saavat itse määrittää alamitan omalla alueellaan. Ensikertalainen tarvitsee mukaansa ehdottomasti ravustuksesta jotain tietävän kaverin, veneen, rapumertoja, syöttejä (kalaa tai lihaa), astian rapujen kuljettamiseksi kotiin (kori, pesuvati, laatikko etc.) ja jotain niiden peitteeksi (sammalta, lehtiä), aikaa ja kärsivällisyyttä…ja sen jälkeen ravut pitää vielä keittää. Paljon puuhaa sille, joka viitsii…

Keitettynä vai elävänä?

Se onkin seuraava kysymys, johon vastaus on sama kuin edellä; helpommalla pääset kun siis ostat ravut, ja ostat ne valmiiksi keitettyinä. Silloin tehtäväksesi jää vain asetella ne kauniisti tarjolle tykötarpeineen. Rapujen keittäminen ei ole kuitenkaan vaikeaa. Näitä tarvitset:

  • iso kattila
  • 24 kpl rapuja
  • 3 l vettä
  • 1 dl karkeaa merisuolaa (noin 120 g)
  • 6 palaa sokeria
  • 1 nippu tillin kukintoja ja varsia (sido ne langalla,
    niin poistaminen sujuu helposti)

Ravut huuhdellaan raikkaassa vedessä ennen keittämistä. Kaikkien keitettävien rapujen tulee olla ehdottomasti eläviä. Kattilaan lisätään rapuja vähitellen niin, että uusi rapu joutuu aina kiehuvaan veteen. Näin ne kuolevat välittömästi.

Keittämistä varten tarvitset mahdollisimman ison kattilan, johon kaadat veden, lisäät suolan, sokerin ja tillinipun. Anna veden kuumentua kiehuvaksi ja keitä lientä noin 10 minuuttia. Ota tillikukinto pois. Lisää ravut ja uusi tillisatsi. Sopiva keittoaika on noin 8–10 minuuttia koon mukaan. Aika mitataan veden kiehumisesta.

Kypsät ravut nostetaan toiseen astiaan, johon siivilöidään keitinvesi. Keitetyt tillit poistetaan ja lisätään runsaasti uutta tilliä. Ravut jäähdytetään keitinvedessään mahdollisimman nopeasti. Voit panna kattilan tiski- tai muunlaiseen altaaseen ja valuttaa siihen kylmää vettä. Vaihda jäähdytysvesi aika ajoin. Ravut saavat olla viileässä useita tunteja. Sopiva aika on 6-12 tuntia keittämisestä. Kun ravut ovat jäähtyneet, poista jälleen tilli keitinliemestä, jossa säilytät ravut kylmässä tilassa tarjoiluun saakka.

Ravut tarjoillaan kauniisti aseteltuina suurelta vadilta, joka koristellaan tillinkukinnoilla. Lisäksi tarvitaan paahtoleipää, hyvää voita ja runsaasti silputtua tilliä.

Snapsilauluja

Snapsilaulut eli juoma- eli ryyppylaulut kuuluvat ehdottomasti rapujuhliin. Tuttuihin säveliin sepitetyt laulut onnistuvat kaikilta. Eikä laulaakaan tarvitse osata, sen verran kekseliäitä ovat olleet snapsilaulujen sepittäjät. Kaikilta sujuva snapsilaulu on tämä: koputetaan pöytään kolme kertaa, lausutaan "sisään" ja juodaan snapsi pois.

Ehkä tunnetuin ruotsinkielinen snapsilaulu, ainakin suomenkielisten keskuudessa, on "Helan går", jota Ruotsissa, ja Suomen ruotsinkielisten porukoissa, hoilataan ehdottomasti myös juhannuksena (ja kaikissa muissa mahdollisissa tilaisuuksissa). Siispä tässä sen sanat – ja samma på finska:

Helan går sjung hoppfaderallanlallanlej
Helan går
sjung hoppfaderallanlallanlej.
Ock den som inte helan tar
han ej heller halvan får.
Helan går,
sjung hoppfaderallanlallanlej.

Ja sama suomeksi:

Pohjaan siis
tää ensi malja juodahan.
Pohjaan siis, kyll' lisää tuodahan.
Ensimmäist' ei purra saa,
koskaan tääl' ei surra saa.
Pohjaan siis tää malja juodahan.

Kaukana hän viipyy (säv. Tuol' on mun kultani)
Kaukana hän viipyy, ei kuulu tulevaksi,
kurkussamme vasta on ryyppyjä kaksi,
kolmas olis' vuorossa,
huokaisemme kuorossa
tule, tule jo!
Tulenhan mä jo!

Vi är glad (säv. Helan går)
Vi är glad. Vi är så jätteglad idag.
Vi är glad. Vi är så jätte glad.
Vi är så jättejätte glad.
Vi är så jätteglad idag.
Vi är glad. SKÅL.
Så jättejätte glad.

Vi är glad (säv. Du gamla du fria)
Vi är ju så glada, så glada idag.
Vi är ju så glada allihopa.
Vi är ju så glada så väldigt glad idag.
Vi är så glada, väldigt, väldigt glada.

Näkäräinen (säv. Hämä-hämähäkki)
Näkä näkäräinen pöytään kiipes' hei
jano oli rankka, näkäräisen vei
Kurkkuun kuivaan kaikki lasin kaas'.
Näkä näkäräinen pöytää kiipes taas.

Rapulaulu (säv. Kalliolle kukkulalle)
Tilli suussa, kruunu päässä
sinut pöytään kannetaan.
Tilli suussa, kruunu päässä
sinut pöytään kannetaan.
Paahtoleivän päällä sulle
snapsikylpy annetaan.
Paahtoleivän päällä sulle
snapsikylpy annetaan.

Rapulaulu (säv. Munkkiniemen kreivi)
Sua vain yli kaiken mä ikävöin
olet armaani päällä maan
vaikka pyrstösi nielin ja saksesi söin
maha täyty ei milloinkaan.

Miten rapuja syödään?

Rapujen syönnissä on sääntöjä, jotka ovat luonnollisesti tehty rikottaviksi. Jokaisella on oma tyylinsä; yksi näpertelee pikkutarkasti ja tekee perkeistäkin taideteoksen lautaselleen, toinen ottaa ravusta vain parhaat palat ja jättää jälkeensä kaaoksen lautaselle. Ensikertalaiselle rapukestit saattavat olla kiusallinen juttu. Älä ujostele kertoa, jos et tiedä kuinka rapuja syödään. Seurueessa löytyy aina joku, joka opastaa mielellään untuvikot rapurituaalien pariin. Ravut syödään käsin apuvälineenä rapuveitsi. Rapukesteissä on lupa pureskella, imeskellä ja ryystää mielin määrin. Ja rapuveitsihän on ainoa veitsi, jonka saa panna myös suuhunsa etikettiä rikomatta.

Tässä pikaohjeet:

  • Tartu kiinni rapuun ja imaise vatsapuolelta tillin makuista keitinvettä suuhusi
  • Irrota sakset tyvestä ja poista saksen pienempi nivel
  • Ime saksessa oleva mehu tyveen syntyneestä reiästä
  • Halkaise saksi rapuveitsen avulla ja irrota liha syötäväksi
  • Irrota selkäpanssari (hyvän otteen saa silmien takaa) ja kaavi panssarin sisällä oleva rapuvoi talteen, ime keskivartalosta maukas mehu
  • Väännä ravun pyrstö irti keskiruumiista: ota luja ote pyrstöstä ja toisella kädellä ravun yläruumiista, kierrä pyrstöä kunnes se irtoaa
  • Halkaise pyrstö alapuolelta rapuveitsen avulla (laita veitsi pyrstön ja lihan väliin, kierrä veistä), irrota liha ja poista siitä peräsuoli (pyrstön alapuolella melko pinnassa kulkeva mustahko juova)
  • Parhaiten syömisen oppii käytännössä kokeneemman herkuttelijan opastuksella. Ravun lihan voi syödä sitä mukaa, kun lihaosat on irrotettu tai rakenna mehevä rapuleipä.
  • Voitele paahtoleivän pala, ripottele päälle tilliä. Kokoa saksien ja pyrstön liha päälle.
  • Nauti

P.S. Ethän halua mainetta rapujuhlien ahmattina ja valikoijana! Rapuja on yleensä varattu tietty määrä per ruokailija, mikä on hyvä ilmoittaa kaikille heti alkajaisiksi. Kohteliasta on valikoida vierustoverille ensimmäinen rapu, ja hän tekee sen yleensä vastavuoroisesti sinulle. Älä ylitä omaa kiintiötäsi äläkä (ainakaan suurin elein) valkkaa tyttörapuja (ne kun ovat kuulemma mehevämpiä ja rehevämpiä kuin herrapuoliset). Valkkaajaa ei nimittäin katsota hyvällä silmällä. Anna mahdollisuus muillekin.

Mitä lisäksi tarjolle?

Ravuissa on hyvin vähän varsinaista syötävää. Niiden kanssa puuhasteleminen on suurempi anti, kuin niiden vatsan täyttöarvo. Hintavuutensa vuoksi rapuja on harvoin vara syödä niin paljon, että siitä olisi koko ateriaksi. Vatsan täytteeksi ennen rapuoperaatiota voi tervetulomaljan kanssa tarjota vaikkapa pieniä cocktailpaloja, karjalanpiirakoita tai pieniä voileipiä vaikkapa graavilohella ja tillillä päällystettyinä, oliiveja, pähkinöitä tai muuta vastaavaa pientä naposteltavaa. Keittokin voi olla yksi vaihtoehto.

Rapujen jälkeen on tapana tarjota jokin lämmin ruoka. Sesongissa olevia raaka-aineita on viisasta hyödyntää; tarjoa esimerkiksi yksinkertaisesti kantarelli-pekonimuhennosta ja uusia perunoita tai sorsapaistia lisäkkeineen. Jonkun mielestä paras lämmin ruoka on reilu pihvi. Ja jälkiruuaksi tarjotaan jossain muodossa sesongin herkkuja, mehukkaita marjoja. Tärkeää! Joukossa voi aina olla joku joka ei voi syödä rapuja allergian vuoksi. Heille on kohteliasta varata rapurituaalin ajaksi muuta syötävää, mielellään sellaista jonka kanssa voi myös "puuhastella". Keitetyt latva-artisokat, maissintähkät tai keitetyt silpoherneen palot (apposet) voisulan kanssa tai dipattavat kasvikset ovat mukavia vaihtoehtoja.

Rapujuomat

Viiniä vai olutta? No, snapsia kuitenkin. Monet nauttivat rapujen kanssa mieluiten olutta, jotkut raikasta, hedelmäistä valkoviiniä. Kaikkein kalleinta viiniä ei kannata tarjota, varsinkin jos tarjolla on myös snapsia.

Snapsi – ryypyksi sopii kossu, akvaviitti tai muu maustettu viina – kukin valitsee juoman makunsa mukaan.

Viini – klassisia rapuviinejä ovat sauvignon blanc – ja riesling – rypäleistä valmistetut viinit. Ranskan Sancerre- ja Pouilly-Fumé – viinit ovat parhaasta päästä. Ranskan Alsacen, Saksan ja Uuden maailman rieslingeistä löytyy mallikkaita rapuviinejä. Myös chardonnay – rypäleestä valmistettu raikas chablis on tunnetusti hyvä äyriäisviini, mutta saman rypäleen vahvasti tammitettuja versioita kannattaa välttää.

Olut – vaalea lager tai pilsner ovat varmoja rapuoluita. Kannattaa kokeilla myös vehnäolutta tai jopa stoutia.

Rapurekvisiitta

Punainen on rapujuhlien väri. Valkoiseen yhdistettynä ja tillin vihreydellä ryyditettynä rapukattauksen ilme on herkullinen ja raikas. Kynttilät ja/tai lyhdyt luovat tunnelmaa loppukesän pimeneviin iltoihin. Rapu on sen verran arvokas tarjottava, että se ansaitsee pöytään talon parhaan serviisin ja kankaisen liinan sekä lautasliinat.

Rapurituaaliin kuuluvat ruokalaput, jotka sidotaan ruokailijan kaulaan estämään vaatteiden likaantumista – tai ihan vain rituaalin vuoksi. Parhaat on valmistettu kankaasta, paperiset ja muovisetkin käyvät. Tarvitaan myös kankaisten lautasliinojen lisäksi paljon paperisia lautasliinoja, sillä sormin syönti on sotkuista touhua. Paras rapulautanen on suurehko, ja niitä katetaan pöytään kaksi päällekkäin. Ravuista tulee runsaasti roskaa ja lautanen on syytä vaihtaa välillä.

Rapuveitsi on pieni ja siinä on reikä kärjessä, jonka avulla saksen pään voi taittaa. Jos ravun kuoret ovat kovia, kuoren rikkomisessa voi apuna voi käyttää esimerkiksi hummerisaksia. Rapujen syönnin jälkeen kädet on saatava puhtaaksi. Jos pöydässä on tilaa, siihen voidaan kattaa pienet vesikulhot jokaiselle. Sitruunanviipale ja/tai herukanlehti veden joukossa toimivat hyvin "hajunsyöjinä". Ihan hätätapauksessa käsien pesuun käyvät myös kosteuspyyhkeet.