• male moose 654

Riistan juhlaa

"Metsistä ja nummilta minä etsin iloni; olen metsästäjä." Tuntematon.

Nyt on taas mitä mainioin tilaisuus nauttia riistasta.  Hirvipeijaiset, porobileet, lintu- tai jäniskestit  ystävien kanssa tuovat iloa synkeään syksyyn. Sytytetään kynttilät palamaan, pannaan pataan tai pannulle muhkeaa riistaa ja lasiin lämmittävää punaviiniä…

Suomen metsissä hiippailee parhaillaan punalakkisia ja -takkisia miehiä, ja naisia, pyssyt kainalossa ja koirat kannoillaan. Pahanteossa he eivät ole, vaan hirvijahdissa; virkistäytymässä ja hankkimassa herkkusuille ja omiin pakastimiinsa maukasta riistalihaa, ja pitämässä myös huolta hirvikannan tasapainosta luonnossa. Hirvenmetsästys jatkuu joitakin pohjoisen kuntia lukuun ottamatta vuoden loppuun saakka. 

Samaan aikaan maamme poronkasvatusalueilla poromiehet kokoontuvat poroerotuksiin, joissa osa poroista päätyy teuraaksi, joten tuoretta, herkullista ja terveellistä poronlihaa saadaan nyt hirvenlihan ohella koko maassa monessa muodossa. Myös villisorsaa voi hyvällä onnella löytää myös kaupan tiskiltä. Riistalihan suosiosta kertoo se, että kaupoissa joka syksy kysyntä ylittää tarjonnan. Koska suurin osa meistä ei kuulu metsästäjien sukuun, kannattaa pitää kiirettä ja hakea halleista ja tuoretiskeiltä pöytään riistaa nyt kun sitä saa, ja ennen kuin se loppuu. 

Metsällä liikkuu myös linnustajia ja jäniksen metsästäjiä koiriensa kanssa. Metsäkanalintuja, kuten mm. pyy, metso, riekko, peltopyy ja sepelkyyhky, saa pyydystää syyskuun alusta alkaen samoin kuin metsäjänistä. Kanalintujen metsästys jatkuu 31.3. saakka, ellei alueellisia ja ajallisia rajoituksia ole. Metsäjänistä sekä fasaania saa pyydystää syyskuun alusta helmikuun loppuun saakka. Näistäkin luonnonantimista saa maukasta lähiruokaa pataan ja pannulle.
 

Hirviporukassa tavataan joka syksy

Hirvenmetsästys on mukava ja virkistävä joukkuelaji, sillä metsälle mennään aina joukolla. Hirviporukka muodostuu useimmiten metsästysseuran jäsenistä ja seura hakee myös kaatoluvat. Hirvijahtiin pääsee toki satunnainenkin metsästäjä, sillä jotkut metsästysseurat järjestävät metsästyspaketteja, joihin sisältyy yleensä kaikki palvelut majoituksesta ja ruokailusta lähtien. Metsästykseen tarvitaan kuitenkin aina metsästyskortti ja tietysti oma ase, jolla on kantolupa. Metsästysretkeen voi osallistua myös metsästämättä, vain luonnosta nauttien muun joukon peesissä. Suomessa hirvijahtiin osallistuu joka vuosi yli satatuhatta metsästäjää. Ja suurin osa heistä on todellakin metsämiehiä.

Hirvi on levinnyt koko maahamme tunturialueita lukuun ottamatta. Se on taloudellisesti tärkein riistaeläimemme; hirvestä saatava lihatuotto on suurempi kuin kaikkien muiden riistaeläinten yhteensä. Se on arvoltaan jopa suurempi kuin porotalouden elinkeinotuotto. Vuosittain metsästetään noin 65 000 hirveä, mikä vastaa noin 9 miljoonaa kiloa hirvenlihaa. Saaliin arvoksi arvioidaan noin 50 miljoonaa euroa. Hirvenmetsästykseen liittyy myös merkittäviä virkistysarvoja, sillä hirvenmetsästyksen osallistuu yli 100 000 suomalaista vuosittain. Viime vuosina hirvikolarit ovat vähentyneet noin puoleen verrattuna 2000-luvun alun tilanteeseen.

Mutta metsiemme upeaa kruunupäätä ei metsästetä vain virkistysmielessä ja saaliin vuoksi, vaan metsästykseen liittyy myös toisenlaisia taloudellisia näkökulmia. Tuo iso, komea eläin nimittäin aiheuttaa myös paljon harmia ja vahinkoa liikenteessä, pelloilla ja metsissä. 

Tavallinen metsässä liikkuja on tullut ainakin eteläisessä Suomessa tutuksi yhden hirvien aiheuttaman ilmiön kanssa; sitkeähenkinen täikärpänen eli hirvikärpänen on hirven ulkoloinen, mutta sen inhottavilta, tarrautuvilta hyökkäyksiltä ei säästy kukaan. Metsään onkin pukeuduttava hirvirikkailla alueilla kuin olisi avaruuteen matkalla.  

Hirvikärpänen on kuitenkin pieni riesa verrattuna hirvien aiheuttamien liikennevahinkojen, maatalousvahinkojen ja metsätalousvahinkojen korvauksiin, jotka tekevät vuosittain ison loven valtion kassaan. Ja ihmiselämän menettämistähän ei voi korvata millään. Sen vuoksi hirvikanta on pyrittävä pitämään järkevällä tasolla. 

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan talvehtiva hirvikanta on vuoden 2010 pyyntikauden jälkeen noin 95 000 hirveä, mikä tarkoittaa noin 3,1 hirveä tuhannella hehtaarilla. Hirvitiheys vaihtelee alueittain. Valtakunnallinen tavoite on 2-4 hirveä tuhannella hehtaarilla. Tänä vuonna hirvien pyyntilupia myönnettiin 55 600.
 

Saalistajat juhlivat – mikset sinäkin?

Hirvenmetsästyksen perinteisiin kuuluvat hirvipeijaiset, jotka järjestetään yleensä saaliskauden päätyttyä. peijaisiin kutsutaan hirviporukan lisäksi usein perheen jäseniä, maanomistajia ja muita yhteistyökumppaneita.  Peijaisissa suuri rooli on tietysti ruualla; hirvikeitto, tai muu vastaava, maistuu ryyppyjen kera ja ohjelmaakin usein järjestetään. Tärkeintä on kuitenkin hauskanpito ja saaliista iloitseminen.

Hirvipeijaiset eivät ole vain hirvenmetsästäjien ja heidän lähipiirinsä etuoikeus. Hirvipeijaiset voi järjestää kuka tahansa. Nyt myynnissä on hirvenlihaa monessa muodossa. Parhaat palat eli sisä- ja ulkofilee sekä paistit ovat arvokasta lihaa kaupasta hankittuna. Ne sopivat hyvin juhla-aterialle. 

Mukavan illanviettoaterian saa hirven edullisimmista osista, sillä hirvenliha sopii erinomaisesti keittoon ja pataan. Hirvenjauhelihasta syntyvät puolestaan makoisat hirvipullat sekä murekkeet. Hirvenliha on vähä rasvaista, joten jauhetun lihan joukkoon kannattaa lisätä hieman possunjauhelihaa. Se antaa jauhelihalle pienen rasvapotkun, ja korostaa sen omaa makua. 

Hyviä hirviruokien reseptejä löydät mm.  www.keittotaito.com -> Reseptikirjasto, mm. hakusanoilla Pataruoat ja Keitot.
 

Ehkäpä sittenkin poroa…

Poro on toinen tärkeä riistaeläimemme, mutta se ei ole villiä riistaa, vaan eräänlainen kotieläin, ja porotalous on tärkeä elinkeino pohjoisilla metsäalueilla. 

Poronlihaa saa läpi vuoden pakasteena, mutta lokakuun loppu on parasta tuoreen lihan sesonkia. Silloin nimittäin alkavat nk. poroerotukset.

Erotukset ovat paliskuntien eli poronomistajien keskuudessa porovuoden suurin tapahtuma. Poroerotuksissa porot lajitellaan niihin, jotka jäävät kasvamaan ja niihin, jotka lähtevät teuraaksi. Erotukset jatkuvat usein jouluun saakka. Myös matkailijat voivat osallistua poroerotuksiin. 

Hirvenlihan tapaan poronliha on erittäin terveellistä ja vähärasvaista. Molemmat sisältävät mm. valkuais- ja kivennäisaineita ja joitakin vitamiineja jonkin verran enemmän kuin naudanliha. 

Poronvasan lihan vitamiinipitoisuudet ovat korkeammat kuin aikuisten porojen ja pitoisuudet ovat korkeimmillaan juuri syksyn teurastusaikana. Poronlihassa on erityisen runsaasti rautaa ja seleeniä.  Viimeksi mainittua jopa 15 kertaa enemmän kuin naudanlihassa. Seleeni edistää mm. sydämen toimintaa ja verenkiertoa. 

Paljon maukkaita pororeseptejä löydät www.paliskunnat.fi/pororeseptit/ ja www.deliporo.fi.
 

Punaviini viihtyy riistan seurassa

Hirvi ja poro ovat suurriistaa ja niiden liha on voimakkaamman makuisia kuin vaikkapa naudan -  tai possunliha. Hirvenlihassa on hieman miedompi riistanmaku kuin poronlihassa. Viiniksi useimmille riistaruuille sopivat melko voimakkaat punaviinit. On hyvä muistaa että roseeksi paistettu filee tai paisti tarvitsee viiniltä enemmän voimaa ja tanniinisuutta, kun taas mm. kypsät pataruuat viihtyvät paremmin hedelmäisten ja pehmeätanniinisten viinien kanssa. Muista myös, että arvokas ruoka ansaitsee aina myös arvoisensa viinin eli mm. fileen kanssa satsataan hieman hinnakkaampaan viiniin. 

Reseptit