• sorsastus 654x320

Sorsastusaika

Sorsastus alkaa tänä vuonna lauantaina 20.8. kello 12.00. Sorsajahtiin arvellaan osallistuvan noin 200.000 Suomen runsaasta 300 000:esta metsästäjästä. Vuosittain noin puoli miljoonaa lintua kohtaa metsästäjän ja päätyy pataan ja herkuttelijoiden suuhun. Sorsastuskausi jatkuu vuoden loppuun saakka.

Metsästettävät linnut eivät ole pelkästään sorsaperheen lintuja, vaan myös taveja, heinätaveja, punasotkia, tukkasotkia, haapanoita, nokikanoja, haahkoja, telkkiä sekä metsä-, meri- ja kanadanhanhia saa nyt ampua. Allin, isokoskelon ja tukkakoskelon metsästys käynnistyy syyskuun alusta.

Sorsastajilla on omat herrasmiessääntönsä lain kirjaimen lisäksi. Sorsastaja tarvitsee lain mukaan metsästyskortin, mutta jos hänellä on mukanaan aseeton koiranohjaaja, tämä ei tarvitse metsästyskorttia. Sorsastajan on myös otettava huomioon mahdolliset rajoitukset lintuvesillä.

Reilu, ja taitava, sorsastaja pitää kunnia-asianaan mökkikansan ja muiden vesillä liikkujien huomioonottamisen, ollaanhan vielä keskellä mökkisesonkia. Ampuminen 150 metriä lähempänä asuttua rakennusta on kiellettyä ilman erillistä lupaa.

Pyyntireissulla on syytä käyttäytyä muutoinkin sivistyneesti eikä ainakaan ryhtyä esittämään sorsapillillä äänekästä konserttia, sillä se luultavasti karkottaa linnut ennemmin kuin houkuttelee ne luokse. Rauhallisuus kaikkinensa on poikaa sorsastuksessa, vesilinnut ovat nimittäin erittäin herkkiä liikkeen tunnistajia, ja myös tarkkanäköisiä; älä pukeudu metsälle värikkäisiin vaatteisiin.

Metsästäjän on pidettävä ampumaetäisyydet ylipäätänsä lyhyinä, eikä veteen pidä ehdoin tahdoin ampua, sillä kuti saattaa kimmota muualle kuin aiottuun kohteeseen. Myöskään hylsyjä eikä muita roskia jätetä jälkeen. Koira on sorsastuksessa tärkeä kumppani, oikeastaan ihan välttämätön kumppani. Saalis, ja mahdollinen haavoittunut lintu, löytyy huomattavasti helpommin koiran avulla. Koiria voi jopa vuokrata tähän tarkoituksen.

Sorsapaisti on suurta herkkua

Sorsastaja suolistaa linnut jo metsässä; talteen otetaan myös herkkupalat eli sydän, kivipiira ja maksa. Sen jälkeen lintuja riiputetaan ja riiputuksen jälkeen ne kynitään. Loput untuvat ja sulkien tupet poltetaan – ja niin onkin sorsa valmis pataan pantavaksi.

Jos sorsapaistia tekee mieli, mutta sorsastus ei kuulu omiin, eikä tuttavapiirin harrastuksiin, niin eipä hätää, sillä tarhattuja sorsia saa hyvin varustettujen liikkeiden pakastealtaasta. Ja tietysti sesongin aikana villisorsaakin on onnekkaimmille tarjolla valmiiksi kynittynä erikoisliikkeissä. Tarhattu sorsa on kuitenkin erinomainen korvaava raaka-aine – ja aina patavalmiina sulatusta vailla tarjolla. Näin rapuaikaan sorsapaisti tai sorsa muussa muodossa on erinomainen lämmin ruoka rapuillallisella.