• ajankohtaista viinimies 654x320

K-kaupan Heikistä Viinimieheksi

Helsinkiläisen Ravintola Sipulin Talvipuutarhassa käy kuhina ja ilma tuoksuu viinikellarilta. Suomen viinitietäjät siellä maistelevat tällä kertaa Uuden-Seelannin viinejä posket punottaen. Minun on määrä etsiä ihmisjoukosta käsiini "Viinimies" Heikki Remes, jonka löydänkin maistelemassa vasta ensimmäistä viiniään. Kaappaan hänet kuitenkin hetkeksi eroon mielipuuhastaan, sillä haluan kuulla kuinka tästä K-kaupan Heikistä tuli savolaisten oma viiniguru ja viini- ja ruokakirjailija.

Viinimiehen on tuonut kaupunkiin paitsi mielenkiintoinen viinien tasting- tilaisuus myös hänen uusimman ruokaa ja viiniä käsittelevän kirjansa julkistaminen. Juankosken Västinniemeltä ei pääkaupungissa malteta hyppäämään kuin tärkeimmissä pidoissa.

Mutta palataanpa alkuun. Mikä tämä Juice Leskisen syntyseudulla, Juankoskella, asuva "Viinimies" on oikein miehiään ja mistä kaikki alkoi.

Heikki Remes on alun perin kotoisin Iisalmesta. 70-luvulla hän tuli Helsinkiin opiskelemaan ja teki samalla töitä Keskossa. Kolmivuorotyön ansiosta opiskelu Kauppakorkeassa sujui hyvin työn ohessa eikä opiskelijaelämän huvituksistakaan tarvinnut jäädä paitsi. Miehen tulevan elämän kannalta tämä oli tärkeää, sillä osakuntaelämän parissa hän tutustui viiniin.

"Kun käytiin Bottalla kavereiden kanssa, ostettiin yleensä kokonainen pullo viiniä, joka jaettiin ja maisteltiin yhdessä. Maistelu innosti tekemään vertailuja viinien välillä ja innostuksen myötä tietoa tietysti kertyi koko ajan lisää. Siitä saakka viini on harrastusmielessä kulkenut mukana", paljastaa Heikki viinitaipaleensa alkumetreistä.

Varsinaisen työuransa Heikki teki Keskossa. Talouspäällikkönä työ vei jossain vaiheessa hänet Helsingistä Joensuuhun ja Kuopioon, kunnes 26 vuoden jälkeen mies jätti kokonaan konttorihommat ja ryhtyi yrittäjäksi. Hänestä tuli K-kauppias ensin Pielavedelle ja sitten Nurmekseen.

Yrittäjän elämä ei tunnetusti ole ruusuilla tanssimista. Heikin selkä alkoi neljän vuoden jälkeen oireilla pahasti. Lääkäri patisti miestä lopettamaan kauppiaan työt, jos tämä mieli kävellä omilla jaloillaan vastakin. Heikki totteli lääkäriä ja lopetti kauppiasuransa.

Perhe, johon Eeva-vaimon lisäksi kuuluu neljä lasta, asui jo tuolloin Juankosken kunnassa sijaitsevalla Västinniemellä. Kirkasvetisen Muuruveden rantatontille oli siirretty 2000-luvun alussa Iisalmesta 80 vuotta vanha hirsitalo, jonka pihapiiristä ja ympäröivästä luonnosta perhe ammensi päivittäisen elämän rakennusaineita; kestävän kehityksen orgaanista lähiruokaa ja mielenrauhaa.

Harrastus sai uuden ulottuvuuden

Kun Heikki uudessa elämänvaiheessa ryhtyi miettimään mitä isona tekisi, ratkaisu oli lähempänä kuin hän arvasikaan; rakas harrastus viinin ja ruuan parissa alkoi pikku hiljaa muuttua työksi.

"Jo kauppiasvuosina tehtiin Eevan kanssa satunnaisesti ruoka- ja viinijuttuja Keski-Suomalaisen juttupankkiin. Ruoka ideoitiin ja valmistettiin yhdessä, minä valitsin sille sopivat viinit ja Eeva kuvasi ruuan. Tilaaja oli tyytyväinen kun sai koko juttupaketin samalla kertaa."

Samalla konseptilla, mutta nyt täysiaikaisesti, jatkettiin ruoka- ja viinijuttujen tekemistä tutulle toimeksiantajalle. Samanaikaisesti Heikki kasvatti viinitietouttaan mm. työskentelemällä suomalaisen viinintekijän Juha Berglundin viinitilalla Ranskassa ja suorittamalla arvostetun WSET – viinitutkinnon.

Remeksen pariskunnan ruoka- ja viinijuttuja on nyt julkaistu jo kuutisen vuotta ja työn tuloksista ovat saaneet nauttia paikallis- ja kaupunkilehtien lukijoiden lisäksi myös lehtijutuista jalostettujen viini- ja ruokakirjojen lukijat - puhumattakaan Remeksen perheestä.

"Näiden juttujen ansiosta meillä syödään kahdesti kuussa kohtuullisen hyvin", naurahtaa Heikki.

Savolaisten oma viiniguru

Lehtijuttujen ja kirjojen kirjoittamisen ohella Heikki kulkee luonnollisesti "viinisaarnaajana" savolaisten parissa ja nauttii suuresti "viini-istuntojensa" järjestämisestä. Heikki toimii myös Suomen Paistinkääntäjät ry:n Savon voutikunnan Vice-echansonina eli viinivastaavana.

Sanotaan, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, mutta Savossa Heikin viinimaailman kontakteja ja innostuneisuutta arvostetaan, sillä joskus hänen ansiostaan päästään maistamaan viinejä, joita ei Savossa ole ennen maistettu.

"Olen vetänyt Keiteleen kansalaisopistossa 10 vuotta viiniklubia, jonka puitteissa meillä oli viime viikolla viimeinen istunto. Sanoin klubilaisille, että en minä enää voi teille mitään opettaa, joten lopetetaan tähän syksyyn. Haikealtahan se tuntui, koska ne olivat antoisia vuosia", toteaa Heikki.

"Samanlainen viiniklubi kokoontuu jo kolmatta vuotta kansalaisopistossa myös meillä Juankoskella. Mukana ovat mm. kaupunginjohtaja ja koulukeittiön emäntä. Me valmistamme joka kerta yhdessä kolmen ruokalajin aterian, jolle minä valitsen aina viinit. Nautitaan hyvästä ruuasta ja viineistä, joista keskustellaan yhdessä. Kolme tuntia mukavassa seurassa hurahtaa kuin siivillä."

Heikki korostaa jakamisen periaatetta maallisen hyvän nauttimisen yhteydessä. "Kun työskentelin Joensuun Keskossa, tutustuin Valamon luostarin Isä Ambrosiukseen, joka opetti minulle että ruoka ja juoma ovat parhaimmillaan, kun ne jaetaan yhdessä samanmielisten ystävien kanssa. Tätä periaatetta olen noudattanut myös pitämissäni viini-istunnoissa."

Viinisnobismia vastaan

"Kahta asiaa minä vierastan tässä viinihommassa; en koskaan ole sormi pystyssä julistamassa miltä tämä ja tämä viini maistuu ja mitä se on, vaan rohkaisen jokaista luottamaan omaan makuun ja kokeilemaan ennakkoluulottomasti uusia viinejä."

"Minua et myöskään löydä pikkusormi pystyssä snobbailemassa viinin kanssa. Kun puhutaan keskivertosuomalaisesta viininkuluttajasta, niin häntä kiinnostaa lähinnä se mitä kohtuuhintaista viiniä hänen kannattaisi minkäkin ruuan kanssa nauttia tai tarjota. Siihen minä yritän antaa heille vastauksia."

Ja vastauksia janoavia riittää. "Olen leikillisesti todennut ystävälleni ja Viinilehden kustantajalle Berglundin Juhalle, että heidän kohderyhmäänsä kuuluvat ne 150 000 suomalaista, jotka jotain viinistä ovat jo tietävinään. Sen sijaan niitä, jotka ovat vasta tulossa viinituntemuksen piiriin, on miljoona kolmesataa tuhatta. Ja niille me Eevan kanssa teemme näitä juttuja."

Viinimiehen kolme teesiä aloittelijoille

"Painotan kolmea asiaa viini-istunnoissani; opetelkaa tuntemaan muutamia tärkeimpiä rypäleitä, tuoksutelkaa viiniä ennen kuin holautatte sen suuhunne ja maistelkaa sitä mieluiten jonkun ruuan seurana. "Heikin mukaan riittää, kun opettelee tuntemaan viisi kuusi tärkeintä punaista ja kolme neljä valkoista rypälettä. Sillä tavalla oppii tunnistamaan niistä valmistettujen viinien perustuoksut ja maut.

"Tuoksu on 75 prosenttia koko viinikokemuksesta. Sanon aina, että ennen kuin maistatte viiniä, tuoksutelkaa sitä. Älkää heti holauttako viiniä suuhun. Samalla kannattaa pitää mielessä, että samasta rypäleestä valmistettu viini on Euroopassa vähän tiukempaa maultaan kuin uudessa maailmassa. Erot löytyvät maistelemalla erilaisia viinejä ja vertailemalla niitä keskenään."

” Oikean viinin löytäminen ruualle, vielä korostaa ruuan hyvää makua „

Kun on oppinut mille ruualle sopii vaikkapa sauvignon blanc, riesling tai chardonnay, niin Alkossa on helppo etsiä ruualle sopivaa viiniä rypäleen mukaan. Viinin ja ruuan yhdistämisestä Heikki puolestaan antaa helpon peukalosäännön; makealle ruualle makeaa viiniä, hapokkaalle ruualle hapokasta viiniä. "Jos kurssilaiseni seuraavan kerran Alkossa käydessään ostaa uuden viinin, jota ei ole aikaisemmin nauttinut, niin silloin istunto on onnistunut", Heikki summaa.

Tehdään yhdessä, nautitaan yhdessä

Palataanpa sitten Remesten kirjoihin, joissa Heikki on sanojen takana ja Eeva kameran takana. Ruoka-annokset on valmistettu yhdessä ja uusimmassa kirjassa Maija-tytär on toiminut äitinsä kuvausassistenttina.