Neulominen on mielen joogaa

Yksi nurin, kaksi oikein - neulominen on mielen joogaa

Ennen vanhat mummot kutoivat sukkaa pirtin hämärässä, nyt kutovat nuoret ja vanhat, miehet ja naiset ja monet Hollywood-tähdetkin ilmoittavat vaihtaneensa joogan neulepuikkoihin. Neulomisen, tai kutomisen kuten jotkut asian ilmaisevat, syyt ja tavoitteet vaihtelevat, mutta kaikki sen tietävät; neulominen on rentouttavaa ja huippuhauskaa ja joukossa hauskuus vain tiivistyy.

Espoolaisen Jaanan olohuone on  vallattu. Neulovia naisia istuu sohvassa ja tuoleilla. Puikot kilisevät ja iloinen puheensorina täyttää huoneen. Neulaset ovat kokoontunut syksyn ensimmäiseen neulontasessioonsa.

"Aivan ihana, mutta varmasti suuritöinen! Miten ihmeessä sinä osaat! Minäkin haluan oppia tuon neulemallin ehdottomasta! Mistä sinä ostit tuon langan? Ai miten hieno neulekirja. Löytyi kirpparilta. Ihanko totta!" Ensimmäiseksi on tietysti kaivettu esiin kesän aikana syntyneitä töitä, ja juuri aloitettuja uusia neuleita, joita ihastellaan keskinäisen kehun ilmapiirissä. Lankapusseja ja koreja pengotaan ja ihmetellään uusia löytöjä. Luvassa on paitsi rentouttava "työleiri" myös maukasta purtavaa, sillä illan emäntä on tunnetusti joukon masterchef. 

Kuva: "Neulominen vie mennessään, tietävät nämä harrastukseen hurahtaneet."

Neulontakerho Neulaset syntyi muutaman aikuisen, samanmielisen naisen yhteisestä harrastuksesta ajatuksella, että yhdessä on kiva verestää vanhat taidot ja ratkaista mahdolliset pulmatilanteet. Kaikki Neulaset ovat nimittäin vanhoja tekijöitä neulomisen saralla, mutta nuoruuden villatakit ja pipot ovat jo ajat sitten vaihtuneet muiden tekemiin. Koulussa opittujen taitojen hyödyntäminen on jäänyt monien kiireiden jalkoihin.

Nyt harrastus on elvytetty ja neulomaan kokoonnutaan noin kerran kuussa vuoron perään kunkin kotiin. Neulontailta on sosiaalisesti erittäin aktiivisten naisten hengähdyspäivä; silloin ei tarvitse tälläytyä, vaan neulomaan tullaan vaikka suoraan sienimetsästä tai suihkun kautta treeneistä.  

"Minä en ollut neulonut 30 vuoteen ja huomasin, että en enää muistanut "käsialaani" eli neuleesta tulee nyt vähän epätasainen", tuumaa Seija, joka neuloo ihanasta pörrölangasta trendikästä tyynynpäällistä. 

Muut lohduttavat, että taito palautuu nopeasti. Neulominen on kuin polkupyörällä ajo; kun sen on kerran oppinut, sen osaa aina.

Kuva oikealla: "Langasta voi neuloa mitä tahansa. Seija valitsi trendikkään tyynynpäällisen."

"Kannattaa muuten aloittaa paksuilla puikoilla ja paksulla langalla, niin tuntee saavansa todella nopeasti tulosta aikaan", vinkkaa Jaana, joka neuloo tyttärelleen pitkää villatakkia kahdella langalla.

Jaanan syksyn aikaansaannokset ovat jo muutoinkin kadehdittavat. Kummilapsen vauvalle on syntynyt suloinen vaununpeitto ja toisen kummilapsen tyttärelle iloisen raidallinen villamekko.

Kuva vasemmalla: "Syksyn trendilangoissa on pehmeyttä ja fantastisia värivaihtoehtoja."

"Annukalla on työn alla sekä korvaläpillä varustettu pipo että punainen neulepusero. Lapsenlapsen mansikkapipo odottelee myös pöydällä viimeistelyä. Tuula puolestaan esittelee upeaa pinkkiä liivin alkua, jonka materiaalina on pehmeä, ja kallis, mohairlanka. 

Erikoislangat ovat todellakin aika kalliita ja valmista neuletta saa nykyisin halvalla. Jos asiaa miettii järkevästi, niin nousee väkisinkin kysymys: kannattaako moiseen puuhasteluun satsata rahaa ja ennen kaikkea kallista aikaansa?

"Kannattaa, kannattaa! Tässä ei ole kysymys työn hinnoittelusta, vaan tekemisen riemusta", huudahtavat  kaikki neulojat yhteen ääneen, mutta toteavat myös, että huonoista langoista ei kannata tehdä kuin korkeintaan patalappuja.

"Ja sitä paitsi itse tekemällä saa taatusti persoonallisia asusteita ja vaatteita."

Kuva oikealla: "Annukan neulekori on täynnä uusia projekteja. Tästäkin mohairsaalista olisi tarkoitus tuunata jotain uutta."


Mukava työ vaatii mukavan tauon

Neuloessa on hyvä pitää pieniä taukoja olkapäiden ja käsien rentouttamiseksi. Ja mikäpä olisi mukavampi tapa hengähtää kuin noudattaa emännän kutsua ruokapöytään.  Neulasia yhdistää nimittäin myös toinen kädentaito eli kokkaaminen, joten näihin sessioihin tullaan aina hieman tilaa vatsassa. Ruuanlaitto ja neulominen ovat sitä paitsi  harrastuksina sisaruksia; kumpikin tuottaa suurta tekemisen  iloa ja näkyviä tuloksia. Ruokareseptejä  ja neuleohjeita voi vaihtaa keskenään ja niistä riittää juttua loputtomasti.

Ruokatarjoilu on kuitenkin ohjelmanumerona kakkonen, siihen ei tuhlata aikaa eikä siitä oteta paineita. Keitot, ruokaisat piirakat ja erilaiset muut paistokset sekä salaatit sopivat mainiosti neulomisen lomaan.

Tarjolla on tänä iltana  superruokaa; Jaanan homejuustolla maustettua ja tuoreella chilillä viimeisteltyä parsakaalikeittoa, Annukan leipomia juustoleipäsiä ja minuutin mikrosämpylöitä. Syksyn ensimmäisen session kunniaksi nautitaan myös lasillinen italialaista Tommasin Il Grigio Ramato - valkoviiniä. Voi miten ihanasti keitto ja viini lämmittääkään syksyisenä sadeiltana!

Ruokapöydässä keskustellaan tietysti ruuasta. Nyt päällimmäisenä teemana on karppaus, joka tuntuu olevan kaikkien huulilla. Annukka  kertoo päässeensä karppauksella sinuiksi mm. keliakiansa kanssa. Etenkin leipä on sekä keliaakikolle että karppaajalle melkoinen haaste, mutta nämä karppaussämpylät maistuivat todella hyvälle.

Illan päätteeksi  nautitaan vielä vihreää teetä ja kahvia taivaallisten suklaatryffeleiden ja macaronsien kanssa. Sitten onkin jo aika pakata neuleet kassiin ja avata almanakat. Pitkän pähkäilyn jälkeen seuraava yhteinen neulontapäivä vihdoin löytyy. Kiireisiä naisia, mutta ei koskaan niin kiireisiä etteikö yhdessä ehdittäisi neuloa. Kiitos Jaana ja neulomisiin!

Kuva oikealla: "Neulomisen lomassa maistuu lämmittävä keitto."

Parsakaali-sinihomejuustokeitto

  • nippu kevätsipulia
  • pari valkosipulinkynttä
  • 2 tl kuivattua timjamia
  • 1 kg pakastettua parsakaalia
  • 1 l kuumaa kasvislientä
  • 200 g sinihomejuustoa
  • rouhittua mustapippuria
  • oliiviöljyä

Koristeeksi: yksi punainen chili pieneksi pilkottuna

Hienonna kevätsipulit ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää sipulit. Anna kuullottua pari minuuttia. Lisää timjami ja jäiset parsakaalit. Sekoittele ja kuumenna. Lisää kuuma kasvisliemi ja murennettu sinihomejuusto. Anna kiehua kannen alla 10 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja mausta rouhitulla mustapippurilla. 
Koristele chilisilpulla halutessasi.
 

Juustoleipäset 

  • 2 kananmunaa
  • 1,5 dl mantelijauhetta
  • 2 dl juustoraastetta
  • 1-2 tl leivinjauhetta

Sotke kaikki ainekset sekaisin, tee kasoja uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 225 asteessa kunnes ovat kauniin ruskeita. Eikä muuten mene kuin hetki, että ovat.
Reseptistä tulee neljä annosta.
 

Yhden minuutin leipä

  • 1-2 rkl voita tai kookosöljyä
  • 0,6 dl pellavansiemenrouhetta ( tähän käy myös lese, soija-, manteli- tai pähkinäjauho, proteiinijauhetta tms. ja siemenet)
  • 1/4 tl leivinjauhetta (ei välttämätön)
  • 1 kananmuna
  • makeutusta niin halutessasi

Sulatetaan voi tai kookosöljy pienessä mikronkestävässä kipossa (murokulho sopii ainakin hyvin) Sekoita muut aineet joukkoon.
Mikrotetaan täydellä teholla noin 1 minuutti (riippuu mikrosta). Valmis sämpylä on hieman kostea mutta kuivahtaa siitä kyllä eli älä mikrota liian kauaa. Kumoa kuuma sämpylä lautaselle. Anna jäähtyä hieman, leikkaa kahtia, sivele päälle voita ja nauti. 

Aloita uusi harrastus - yksin tai yhdessä

Neulontavimma on näin syksyisin hurjimmillaan. Sadoissa, ei vaan tuhansissa, neulontakerhoissa ja sadoissa tuhansissa kodeissa ympäri Suomen puikot suihkivat ja kylmenevään säähän sopivia neuleita syntyy joka tarpeeseen. Sukkaa, lapasta, pipoa, kaulahuivia, puseroa, takkia, säärystintä, ranteenlämmitintä, mekkoa kummitytölle, vaununpeittoa sisaren vauvalle. Neulojan mielikuvitus on loputon...

Kuva oikealla: "Tuulan tyylikäs liivi alkaa saada muotonsa."

Neulominen opitaan yleensä jo koulussa, mutta monelle juttu ei välttämättä avautunut käsityötunnilla. Muisto kipeistä sormenpäistä on ehkä vienyt halut tarttua puikkoihin loppuiäksi.

Neulomaan voi oppia missä iässä tahansa. Jos haluaa neuvoja mukavassa seurassa, kannattaa lyöttäytyä jonkun neulontapiirin tai -kerhon jäseneksi. Tällaisia julkisia neulontakerhoja toimii lähes kaikilla paikkakunnilla. Ne kokoontuvat mm. kahviloissa ja muissa julkisissa paikoissa. Niitä löytyy googlettamalla Internetistä ja myös Facebookista.  Neulomisen suosiosta kertoo mm. neulontablogien räjähdysmäinen kasvu Internetissä. Netistä löytyy toista tuhatta pelkästään suomenkielistä neulontablogia(www.blogilista.fi), joissa voi vierailla virtuaalisesti. Marttojen toimintaan liittymällä avautuu monenlaisia harrastusmahdollisuuksia, mm. neulontakerhoja toimii Marttojen alaosastoissa (www.martat.fi).

Mikäli ystäväpiirissä on neulontaharrastajia, keskinäiselle kanssakäymiselle voi antaa aivan uuden merkityksen kokoontumalla yhteen neulomaan. Neulaset suosittelevat lämpimästi omaa malliaan. Neulominen rules!
 

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Moni asiaa tuntematon saattaa ihmetellä miksi ihmeessä pitää kokoontua neulomaan joukossa. Eikö sitä voisi harrastaa omassa kodissaan ja yksinään? Voi toki, ja niin moni tekeekin; kuinkahan monet sukat ja lapaset ovat syntyneet naisten käsissä televisiota katsellessa tai automatkoilla pelkääjän paikalla istuessa!

Kuva vasemmalla: "Neulomalla syntyy pehmeitä  ja mieluisia käyttöasusteita ja lahjoja."

Ryhmässä neulomisen bonus on vuorovaikutus samanmielisten ihmisten kanssa; samalla kun tehdään jotain hyödyllistä käsillä, hoidetaan myös henkistä hyvinvointia. Vaihdetaan ohjeita ja opitaan toisilta uusia juttuja, ideoidaan yhdessä, jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Iloitaan yhdessä onnistumisista ja harmitellaan epäonnistumisia. Mutta puretaan pieleen mennyt sovinnolla ja aletaan taas uudestaan. Neulominen kasvattaa kärsivällisyyttä ja pidentää pinnaa.
 

Yksi neuloo, toinen kutoo, mutta tekemisen riemu on yhteinen

Neulominen on ikivanha juttu. Jo muinaiset egyptiläiset neuloivat. Heiltä taidon oppivat arabit, jotka toivat sen mukanaan Espanjaan. Vasta keskiajalla  neulominen yleistyi Euroopassa ja tuli Pohjoismaihin, ja Suomeen, joskus 1600-luvun tienoilla. Villalangasta alettiin neuloa kylmään säähämme sopivia lämpimiä vaatteita, lähinnä lapasia, sukkia ja paitoja. Syntyi myös erityisiä neulojien ammattikuntia lähinnä Lounais-Suomeen.

Neulominen oli keskiajalla miesten puuhaa, mutta sittemmin se miellettiin pitkään vain naisten harrastukseksi. Vanhaksi nainen miellettiin, kun hän alkoi kutoa sukkia. Mutta ovatpa ajat muuttuneet! Tänä päivänä neulominen on trendikästä miestenkin mielestä. Ajatelkaapa vaikka hurmaavaa Russell Crowe'ta, joka on julkisuudessa antanut kasvonsa neulovalle miehelle. 

Jotta ne, jotka kutovat eivätkä neulo, eivät hermostuisi tästä neulontajutusta, selvitetään lopuksi näiden kahden sanan merkitykset. 

Sanojen käyttö näyttäisi riippuvan murrealueesta: Länsi-Suomessa kudotaan ja Itä-Suomessa neulotaan. Mutta sekään ei aivan pidä paikkaansa, sillä moni itäsuomalainenkin kutoo puikoilla.

Käsityöalan opettajat päättivät jo yli sata vuotta sitten, että vaatteita ommellaan, sukkaa neulotaan ja kangasta kudotaan. Tämän työnjaon vahvisti - ammattikieleen - Suomen kielen lautakunta 1980-luvulla. Ammattilaiset saavat rauhassa neuloa, me asian harrastajat neulomme ja kudomme, kuka mitenkin -  ja nautimme puuhan tuottamasta ilosta! 

Kuva vasemmalla:  "Mitäs näistä sanotte? Tällaisia syntyy neulomalla!"

Rentouttavia neulontahetkiä! 
Toivottavat Neulaset

Teksti ja kuvat: Sirpa Lauttamus-Ahola